Haluanko vai Tahdonko?

Kevät ja alkukesä on ollut yhtä verkostoitumisen juhlaa ja paljon hyviä puheenvuoroja. Jopa siinä määrin että tulee mieleen mitä kaikesta kiireestä ja tapatumista oikeasti on jäänyt käteen. Olenko oikeasti luonut verkostoja, onko asioista ja puheenvuoroista mitä olen ollut kuuntelemassa ja oppimassa, minulle oikeasti ollut hyötyä? Mitä muistan kohtaamisista ja tapahtumista. Tässä haastan itseäni ja muistelen paria viikkoa takaperin.

Osallistuin Business Festivaalien etkoille. Kalajoki ja Surffari on ympäristönä vallan mainio ja puheenvuorot niin ikään. Vessi Junnilainen veti Typerän työn herätyskokouksen ja tässä yksi varma valinta Typeryyden Akatemian hallitukseen. Ellei sitten kokous herättänyt niin paljon, että suunta on toinen. Putsasin tänään koneeni työpöydän ja sähköpostin. Tein kansioita lisää ja yrittänyt keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Ehken sittenkään ole niin tyhmä. Toki tämä todennäköisesti kestää max kuukauden ja taas löytyy siivottavaa.

Soutaja Jari Saarion kertomus omasta souturetkestään ja siihen valmistautumisestaan oli pysäyttävä, välillä nauratti  ja välillä itketti. Jäätävä karisma. Yleisöstä kysyttiin esityksen päätteeksi, mitä Atlantin yli opetti. Jarin vastaus oli että kaverit sanoi että olen rauhallisempi nykyään. Ei tullut mitään ”käännyin uskoon, joogaan ja meditoin ja sanon kiitos kaikille” – julistusta vaan rehellistä puhetta. Älä ymmärrä väärin, ei uskoon kääntymisessä, meditaatiossa ja kiitoksessa ole mitään väärää. Päinvastoin. Mutta joskus voi todeta, näin on asiat piste.

Varsinaisen tapahtuman yksi yllättäjä oli Tomi Poutiainen. Vieskan Elementti yrityksenä on osa lapsuuttani. Äitini työskenteli siellä pitkään kirjanpitäjänä. Lähtökohtaisesti siis kiinnosti mitä Elementille kuuluu. Tomin esityksestä jäi mieleen erityisesti hänen juttunsa brändistä. Meillä jokaisella on oma brändi ja me jokainen voidaan itse vaikuttaa siihen onko se ainoastaan työbrändi. Haluatko että sinut muistetaan yrittäjänä tai toimitusjohtaja vai myös isänä/äitinä, hyvänä tyyppinä?

Business Festivaalilla oli useita upeita naispuhujia. Otan saman riskin kun Kirsi Ylärinne omassa puheenvuorossa. Naisjohtajana merenkulussa vai johtajana merenkulussa. Kirsi valitsi naisjohtajan. Kuin minä myös naispuhujan. Kirsin kertomus omista kokemuksistaan asetti sanat #metoo ihan toiselle tasolle. Nostan hattua kuin myös Puolustusvoimien insinöörieverstiluutnantti Anu Ojalalle. Anun teemana oli Uskalla kuunnella itseäsi. Hän kertoi suunnitelleensa taiteilija uraa, mutta se oli päättynyt vierailuun boheemiopettajan luona. Opettaja oli kertonut syöneensä jo jonkin aikaa ranskanleipää, jotta säästyisi rahaa keltaiseen maaliin. Anulle ei ranskanleipä maistunut ja homma jäi siihen. Kerroin tarinan kuvataiteilijaksi opiskelevalle tyttärelleni ja kysyin pitäisikö hänenkin harkita uraa armeijassa. Hän kuulemma mielummin syö sitä ranskanleipää kun lähtee armeijaan.

Tekoäly johtamisen keinona oli Elina Bonon aihe. Aika monta tekoälyyn liittyvää puheenvuoroa olen jo kuullut, mutta Elina onnistui tuomaan uusia näkökulmia aiheeseen. Otetaan esimerkiksi huone ihmisiä, jotka yhteenlaskettuna ovat lukeneet 1% kaikista hyvinvointiin liittyvistä romaaneista. Tekoäly on lukenut ne kaikki. Generatiivinen tekoäly on maailman nopeiten levinnyt teknologia koskaan. Ne jotka ottavat tekoälyn käyttöön ja osaavat promptata, tulevat erottumaan työmarkkinoilla edukseen versus ne jotka eivät tekoälyä käytä. 

Jos puhutaan naisista, niin puhutaan sana vielä miehistäkin. Karismaattinen Mikko Leppilampi puhui otsikon alla Ettekö te tiedä kuka minä luulen olevani? Erittäin omakohtaista ja rehellistä puhetta aiheesta. Välillä ollaan aika hukassa ja kaukana siitä mitä haluamme olla. Esitetään jotain muuta muiden vuoksin ja kuvitellaan sen tuovan hyväksyntään ja sitä kautta onnellisuutta.

Business Festivaalien viimeinen puhuja oli Erikoisjoukkojen Janne Lehtonen. Päivä oli ollut jo pitkä, mutta Janne oli kuultava. Hän ei ollut minulle tuttu Erikoisjoukot sarjasta vaan Amasing Race Suomen ensimmäiseltä tuotantokaudelta. Poikani seuraa Erikoisjoukkoja joten motivaatiomontun pelossa jäin kuuntelemaan.  Hyvä että jäin. Jälleen mielenkiintoinen tarina ja sanoma tarinan taustalla. Parhaita asioita elämässä ei koskaan tehdä yksin. Paras oppi Jannen puheista oli kuitenkin se mitä tarkoittaa haluta versus tahtoa. Haluajia on paljon mutta todellisia tahtojia vähemmän.  Hyvä ajatus, joka sopii moneen kohtaan. Haluan mutta tahdonko? Tästä saatiin pojan kanssa myös hyvä keskustelu aikaan ja Jannen uusi kirja lähti kuunteluun.

Tällä viikolla vein työni puolesta bencmarking reissulle seurueen, jossa oli kuntajohtoa kolmesta kunnasta ja Yrittäjäyhdistysväkeä neljästä eri yhdistyksestä. Vierailimme Ylöjärvellä ja Tampereella. Reissun sisältö ja anti on oman blogin aihe, mutta tiivistetysti voi sanoa että todellakin parhaita asioita ei tehdä yksin vaan yhdessä. Viestintä ja vielä kerran viestintä. Hyvä on välillä heittää teamsit ja tekoälyt sivuun ja käydä aitoa hyvää keskustelua. 

Palaan alun kysymykseen Olenko oikeasti luonut verkostoja, onko asioista ja puheenvuoroista mitä olen ollut kuuntelemassa ja oppimassa, minulle oikeasti ollut hyötyä? Voin nyt jäsenneltyä asiaani kirjoittamalla todeta; olen oikeasti luonut verkostoja ja olen oppinut. Olen myös oppinut tahtomaan.

Minna Eloranta